Perjantai 10.7. klo 4.10
Karu herätys aamulla vähän reilulla kolmen tunnin unella. Mitähän sitä piti ajatella edellisenä iltana kun ei aikonaan nukkumaan osannut mennä!?! No ei auta muu kuin yrittää nukkua matkalla. Pikku laukku vaatteita ja kissankuljetuskassiin viihdykettä kissalle - matka alkakoon.
Puisto hotellin vieressä
klo 6.04 Oulunsalon lentokentälle turvatarkastukseen taas kiire - odottamaan. Lennon lähtöön silti melkein tunti. Haukotus.
klo 7.15 Helsinki-Vantaa: vähän vielä facebookkia ja sitten aika totaalinen hiljeneminen netin kanssa. Eihän sitä nukkumaan tuossa eka välissä ehdi - jospa tuossa vähän pidemmällä pätkällä.
klo 8.25 Vihdoinkin odottelu saa taas jäädä ja pääsee istumaan koneeseen. Matka jatkuu Finnairin pienimmällä Embraer 170 koneella. Entäs se uni?
klo 10.00 Lentomatka meni hyvin. Uni ei tullut missään välissä, mutta onneksi kahvitarjoilu sentään pelasi. Mitenkäs tässä nyt sitten Wienin keskustaan pääsisi? CATilla (lentokenttäjuna :) tietysti.
Hevoshyyryjä piisasi ympäri kaupunkia
klo 11.00 Jahas, puhelimesta GPS päälle ja osoitteeksi hotelli keskustan toisella puolella - mitähän tästäkin vielä seuraa. Suosikeissa koti melkein 2000 km:n päässä!?!? - onkohan tämä nyt ihan totta? Heti ensimmäisessä risteyksessä tuli pari hevoskärryä vastaan. Loppupäivän aikana kävi ilmi että niitä oli vähän joka puolella turisteja varten. Yksin liikenteessä ollessani en moista kyytiä kokeillut, mutta varmaan olisi ollut vähän erilainen reitti kuin mitä olisi tullut jalkapatikassa mentyä.
Nähtävyyksiä ja puistoja tässä kaupungissa piisaa vaikka viikoksi ihmetellä. Kauniita paikkoja joista näki että niistä oikeasti pidettiin huolta. Harmittavaa oli että hienoimmat nähtävyydet olivat remontissa. Tuliaisten metsästystä pääsi jo harrastamaan matkalla hotellille.
12.00 Hotellilla. Öö... Puistoja vanhoja rakennuksia, sokkeloita, poliisejakin oli patsastelemassa joidenkin risteyksien nurkilla. Eksyinpä presidentin kansliankin ovelle ja "Ruusupuutarhaan" matkalla hotellille.
"Ruusupuutarhassa" oli vain pelkkiä ruusuja - oli myöskin lähellä hotellia
Pikainen pistäytyminen hotellilla ja ylimääräiset kamppeet (= laukku ja takki :) ja takaisin ihmettelemään kaupunkia.
18.00 Tuliaiset ja postikortit taitaa olla hankittu ja siinä samassa nähtävyyksiäkin tuli bongattua. Hyvinhän tässä on pärjännyt vähällä unella. Nyt hotellille läheisen puiston kautta (on ne vaan hienoja) kirjoittelemaan kortteja ja odottelemaan Martinia ja Evaa.
20.00 Vihdoinkin - tapaan Martinin, Evan ja tietysti Bristolin. Hotellihuoneessa Bristol käy tarkistamassa hiekkalaatikon paikan sekä tutkiskelee paikan läpi samalla kun vaihdamme kuulumiset ja käymme paperit läpi. On se vaan sievä pörröläjä. Nappaan Bristolin syliin ja välittömästi poju laittaa "moottorin" hyrisemään. Olin ihan myyty.
Pian tuli Bristolin aika sanoa hyvästit kasvattajilleen - surkuhan siinä varmasti tuli ainakin Martinille ja Evalle - Bristol otti asian ehkä vähän lunkimmin ja otti pienet tirsat tilanteen rauhoituttua. Loppuilta kuluikin sitten leikkien - paras leikkikalu oli SukuLakukääre ;) .
Väsynyt matkalainen
Luulin että yö olisi yhtä hullunmyllyä enkä saisi nukuttua sen enempää kuin edellisenä yönäkään. Kaikeksi onneksi Bristol oli rauhallinen ja havahduin vain pari kertaa todetakseni että olin saanut viereeni rauhallisen karvakasan. Aamulla kissan liikkeistä kertoi vain WC:stä sängyn viereen kannettu yksittäispakattu saippua rapisevine kääreineen.
Lauantai 7.00 Aamulla Wienin keskusta oli rauhallinen - ihmisiä liikkui harvakseltaan, mutta sitäkin puheliaampia he olivat. Monet kyselivät ja pysähtyivät juttelemaan kissasta - tai sitten vain ihmettelivät ohimennen - Bristolin kuljetuskopasta kun kuului tasaisin väliajoin "MJAUU, MJAUU". Kun pääsin odottelemaan lentokenttäjuna CATia konsertti rauhoittui hetkeksi kunnes pääsimme junaan ja lähdimme liikkeelle. Konduktööri totesikin "Joku rouva pitää meille näköjään konsertin" ;)
9.00 Olihan se mukava kun jonottaminen ei tuntunut yhtään pitkältä ajalta vaikka lähes tunnin lähtöselvitykseen odottelinkin - jutustellessa ja Bristolin konserttia kuunnellessa aika meni kuin siivillä... ja kaikki ihastelivat kaunista kissaa. Turvatarkastuksessa en raatsinut toista laittaa läpivalaisulaitteen läpi, joten nappasinkin kissan syliini ja seurauksena reissun ainoa haaveri - toistakymmentäsenttiä pitkä verinaarmu kaulalle, jota en edes itse huomannut. Vasta lentokoneen henkilökunta asiasta minulle huomautti ja antoivat haavanpuhdistukseen sopivia puhdistusliinoja. Lähes koko lennon odotusajan Bristol piti huolen ettei häntä vaan unohdettaisi laukkuun mihinkään. Mitähän lentomatkasta tulisi...
Jahas, lento melkein puolituntia lähtöajasta myöhässä - ei se mitään onpahan Helsingissä vähemmän aikaa odotella. Bristol on rauhoittunut... olin ihan varma että konsertti jatkuu koko lennon ajan, mutta luulo ei taaskaan ollut tiedon väärti. Piti oikein tarkistaa pariin otteeseen että onhan kissa vielä kopassa - ainoastaan yhden kerran kopan "ikkunasta" kurkistettiin "joko ollaan perillä?"
14.30 Helsinki-Vantaan kentällä konsertti jatkui jälleen. Äänijänteet olivat saaneet levähtää reilun parituntisen lennon aikana. Hohhoijaa. Jälleen kaikki ihastelivat kaunista kissaa useilla kielillä. Vielä viime hetken namitarjoukset mukaan ja odottelemaan lentoa. Rauha ja hiljaisuus laskeutui kun päästiin liikkeelle kohti kotia.
noin 18.30 Vihdoinkin kotona. Bristolilla takana yli kymmenen tuntia matkustamista eikä matkan aikana mikään maistunut. Silti minulla oli ihan reipas matkakumppani ja terveenä päästiin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti