Talo on hiljentynyt...

Hiljaista on... Bristol muutti uuteen kotiinsa viime viikon torstaina. Ikävä on kova tuota hyrryttelijää sekä ihmisillä, että Helmillä. Helmi on ollut tähän asti aika hiljainen tyttö, mutta torstain jälkeen olemme saaneet kuulla Helmin sievää ja vienoa ääntä. Kaveria on etsitty ja koitettu huudella oikeen urakalla. Ja kun Bristolin uusi emäntä, Anu, on kyläillyt meillä niin Helmi on ollut paikalla nuuskimassa ja huutelemassa... :( Onhan meillä tuo Geisha vielä täällä käymässä, mutta ei Helmi siitä oikein tunnu leikkikaveria samalla tavalla saavan kuin Bristolista...

































Tässä Bristol vielä meillä...

Bristol on kuitenkin kotiutunut uuteen kotiinsa hyvin. Poika oli heti tupatarkastuksen tehtyään kuin kotonaan. Ainoa talon asukas jonka kanssa Bristol ei vielä ole sujut on perheen koira Älli...mutta eiköhän näistäkin vielä kaverukset tule :) Bristol on siis valloittanut paikkansa uudessa kodissaan, niin kuulemma sängyllä kuin toivottavasti ihmisten sydämissäkin :) Nyt vain odotellaan, että Bristolista kasvaisi Kolli isolla Koolla, että saataisiin treffit Geishan kanssa aikaiseksi :)

Zooplussan tilauskin tuli viime viikolla...kääk. Taas on laatikot täynnä kissanmuonaa niin ettei tiedä mihin sitä tunkisi. Tuntuu, että tilaakohan sitä ahneuksissaan aina liikaa kerralla, mutta kun ei viitsi aina olla joka viikkokaan tilaamassa... Drinkwellin juoma-automaatti on osoittautunut uudeksi hitiksi. Helmi tykkää juoda suoraan siitä "putouksesta", kuten myös Geishakin. Vaikka vettä meillä on juotu oikein hyvin ennenkin niin nyt tuntuu, että käyvät juomassa ihan vain sen vuoksi kun se on kivaa :)





















Kissatarha projektikin on vihdoin (ehkä, toivottavasti) edistymässä. Tarvikkeita pitäisi koittaa tällä viikolla haalailla kasaan ja viikonloppuna sitten jo saada häkin seinää pystyyn... Tosin tätä tekemistä nyt rajoittaa hieman se, että meillä on koko perhe flunssan kourissa...saa siis nähdä
mihin voimavarat viikonloppuna riittävät.





























Yhden pienen hauskan "ilmiön" olen huomannut :) Meillä tuo keskimmäinen muksu, Juuso, puhuttelee Helmiä nykyään joskus Amitieksi, sehän on siis Helmin "oikea" nimi :) Kaikkea ne lapset muistavatkin :)