Ennen kun meillä pennuista oli vielä mitään tietoakaan, ja kun päivittelin kissojen nirsoilua ruuan suhteen monet vakuuttelivat, että "kyllä se ruoka sitten viimeistään maistuu, kun pentuja on tulossa"...noooh, kyllähän se ruoka maistui muutaman viikon, mutta nyt nirsoilu nostaa päätää. Geishalle kelpaa vain harvat ja valitut muonat ja niistäkin kysellään välillä, että "eiks sulla parempaa olis". Joten se siitä myytistä sitten :D
Muuten kaikki menee hyvin. Massu kasvaa ja mamma pulskistuu. Pentulaatikkoakin on jo pitänyt tulevalle äipälle tarjota, koska joka paikka on jo tutkittu ja nuuskittu. Jopa vaatekaapista tangon päältä on Keissuli löydetty keikkumasta. Ovenkahvoihinkin vielä hypitään ja avataan ovet tarvittaessa joten vielä ei kuitenkaan lasti paina liikaa.
Pikkuhiljaa alkaa itseäkin jännittämään pentujen syntymä.. lähinnä se, että millaisia vaaveja sieltä nyt sitten tulee (todennäköisesti kuitenkin sinisiä :D ) ja minkälaisella sukupuolella varustettuna. Tämähän ei kuitenkaan ole ensimmäinen kissan synnytys joten kätilöiminen ei varsinaisesti paineita aiheuta. Toivon vaan, että pennut syntyvät ennen kuin lähtö Tallinnan näyttelyyn Helmin kanssa tulee eteen. Olen kyllä ihan luottavaisella mielellä siitä, että kyllä ne ennen sitä syntyvät :)
2 kommenttia:
Olisin voinut kanssa kertoa, että ei se tiineys nirsoa kissaa muuta :-)) Iines on aina ollut yhtä nirso, eikä edes sterilisaatio ole asiaa muuttanut.
Toivottavasti pennut syntyy ennen Tallinnaa, niin voit sitten rauhassa olla näyttelyssä :-)
Onpas mukava kuulla tietoja odotusvaiheesta. Jännitystä on täälläkin siitä minkälaisia pikkusia sieltä maailmaan saapuu. Ja kun yhden nirsoliinin kanssa täällä elelen niin hyvä kuulla, että edes pentuvatsa ei siitä nirsoudesta paranna!:D
Lähetä kommentti