6 viikkoa ja mamma sanoo MOOOOOUUUUU!

Syksy on saapunut todenteolla tänne pohjoiseen ja pikkuhiljaa pihalta laitellaan "kesä varastoon". Märän, kylmän ja pimeän tulon huomaa niin lasten kasvavassa MÄRÄSSÄ pyykkivuoressa sekä siinä, että kissat mieluummin käpertyvät jonnekkin lämpimään ja katselevat syksyistä ilmaa ikkunaruudun läpi kuin puikahtavat ulos kylmään ja kosteaan.

Vauvat tulivat kuuden viikon ikään ja Kea-mamma päätti alkaa etsimää uutta sulhoa, huokaus. Minä kun olin ajatellut ja toivonut, että kollin kaipuu ei ihan vielä iskisi mutta koskas sitä meiltä ihmisiltä mitään kysytään. Onneksi hieman karvaisempi mamma on ottanut ohjat käsiin ja hoitaa pikkuisia. Karkki-täti jaksaa putsata ja halia ja putsata ja halia. Karkki on sitä mieltä että "MUN vauvat!" :)

Vauvat voivat hyvin ja ruoka maistuu. Ruokailukertojen määrää piti nyt yhtäkkiä lisätä sillä en ole enää nähnyt Kean imettävät vauvoja ollenkaan koska "vauvat on tyhmiä, missä on miääääääääääääääässsssss". Joten nyt seuraillaan vauvojen massuja, etteivät mene sekaisin.

Vauvojen elintilakin kasvoi kun aitauksen reunoja siirrettiin. Nyt on huimasti tilaa rrrrrallata :) Voi sitä uutuuden viehätyksen riemua. Huiskalelut saavat nyt jo myös hiirien ohella kyytiä. Jos joku vähänkin heiluttaa hiuskaa on siinä heti kolme karvakorvaa roikkumassa :)

Yksi tytöistä on löytänyt jo kodin. Mutta edelleen kaksi pienistä etsii sitä omaa perhettä!

Lopuksi vielä muutama kuva kun Karkki-täti hoitaa!